Iloinen punakeltainen tervehdys jälleen kerran
Jokereiden uusi tuleminen ja nousu otti tänään harppauksen eteenpäin Jääkiekkoliiton liittohallituksen myöntäessä Jokereille ehdollisen sarjapaikan Mestikseen.
Näin ollen raunioilta nousun ja hallien ovien aukeamisen päivä on jälleen lähempänä, mutta ei vielä varmaa ja me Jokerifanit saammekin vielä odottaa noin kuukauden ajan ennen kuin voimme olla varmoja siitä pelaako ja palaako Jokerit takaisin huippujääkiekon pariin ja samalla Suomen, sekä Euroopan jääkiekkokartalle pelaamaan.
Sarja missä Jokerit pelaisi olisikin kuten taannoin historiassa jo kertaalleen ennen 90-luvun dynastian syntyä toiseksi ylin sarjapaikka Mestis ja tuolloin taannoin se oli 1 Divisioona, mistä Jokerit ponnisti konkurssin partaalta takaisin Liigaan tehden silloin jotain sellaista mitä ei oltu koskaan aikaisemmin nähty tai koettu Suomessa seurajoukkuetasolla eikä urheilussa.
Onko tässä siis historian tuulen havinaa ja eräänlaisen uuden alkavan dynastian alku?
Mitä erityistä tuolloin 90-luvulla tapahtui?
Jokerit ja Jokerifanit loivat yhdessä uudenlaisen käsityksen mitä on fanittaminen ja mitä on olla iso yhtenäinen perhe, kun tuolloin 90-luvulla syntyi ainutlaatuinen Jokerit ilmiön ja sen tuoman dynastian myötä syntyi samalla myös iso punakeltainen Jokeriperhe.
Vastaavaa oli aikaisemmin koettu Suomessa Dingon myötä musiikin saralla ja tuolloin 90-luvulla Jokerit toi sen mukanaan jääkiekon ja urheilun pariin mistä edelleen puhutaan ainutlaatuisena ilmiönä.
Jääkiekon ja joukkueurheilun parissa ei vastaavaa olla sen jälkeen oikeastaan nähty eikä koettu, vaikka Suomen koripallon Susijengi tai jalkapallon Huuhkajat, sekä niiden fanit ovatkin tunnettuja maajoukkuepeleissä pitämästään tunnelmasta, eikä Suomen jääkiekko Leijonat ja Leijonafanit yllä samaan vaikka näitä kaikkia on tuhansia liikenteessä peleissä ja mestaruusjuhlissa.
Tämä siitä syystä, että näiden fanit koostuvat pääasiassa lajin sisäisten joukkueiden faneista ja pelaajat ovat eri joukkueiden ja sarjojen pelaajia, jolloin ei voida puhua samassa lauseessa, eikä samasta asiasta silloin, kun mietitään ja keskustellaan siitä millainen merkitys Jokereilla ja Jokereiden faneilla on suomalaisessa urheilukulttuurin edelläkävijöinä ja eteenpäin viejinä.
Lähemmäksi on tainnut Jokereiden jälkeen päästä mäkihyppääjä Toni Nieminen, joka yksilöurheilijana sai massat liikkeelle, mitkä sitten seurasivat hänen saavutuksiaan ympäri Eurooppaa mäkimontuissa ja kotisohvilla.
Mikä tuossa ilmiössä oli niin erityistä?
Kukaan edellä mainituista ei ole pystynyt kuitenkaan siihen mihin Jokerit tuolloin 90-luvulla pystyi useiden vuosien ajan, kun pelejä paikanpäällä oli katsomassa illasta toiseen 7000-8000 katsojaa ja parahimmillaan hieman päälle.
Lisäksi mestaruuksia juhli Senaatintorilla 20 000-40 000 henkeä kunakin mestaruusvuotena vuosina 1994, 1996, 1997 ja kaikkien näiden uranuurtaja oli vuoden 1992 Jokereiden mestaruuskulkue mitä seurasi katujen varsilla kymmenet tuhannet ihmiset, kun se kulki eduskuntatalolta Mannerheimintietä pitkin Helsingin jäähallille.
Seuraavan kerran mestaruuskulkueita on seurannut vastaavanlainen joukko ihmisiä vuonna 1995 milloin Leijonat voittivat historiallisen ensimmäisen MM-kultamitalin ja sen jälkeen niinä kertoina, kun Leijonat ovat kultaa ottaneet arvokisoissa.
Miksi tässä tuntuu historian havinan toisinto?
Myös tuolloin ennen 90-luvun nousun ja samalla dynastian synnyn aikaa Jokerit kamppaili olemassaolonsa kanssa Suomen ja Euroopan jääkiekkokartalla samoin kuin nyt on taisteltu ja näytetty, että Jokerit ei luovuta vaan taistelee loppuun asti saavuttaakseen tavoitteen ja päämärän mitä tavoittelevat vaikka se veisikin aikaa ja pitäisi edetä kiertotietä suoran tien sijaan.
Näin on nytkin tehty ja matka on ollut kivinen ja mutkainen, mutta Jokerit ei ole luovuttanut eikä Jokereiden uskollisimmat fanit, jotka ovat koko matkan ajan tukeneet Jokereita uskoen asioiden kääntyvän parempaan ja seisoneet Jokereiden rinnalla vaikeistakin ajoista huolimatta, vaikka samaan aikaan suurin osa kiekkofaneista ja jääkiekon ympärillä olevista, eivät ole uskoneet Jokereiden nousuun ja ovatkin yrittäneet tehdä kaikkensa kampittaakseen Jokereiden nousun takaisin parrasvaloihin ja saadakseen samalla Jokerifanien keskuuteen epäuskoa ja epäluulonilmapiiriä syntymään.
Tässä he ovatkin onnistuneet osittain, sillä soraääniä on myös kuultu omien fanien kuin myös muidenkin kiekkofanien suusta ja miksi ei olisi kuultu, sillä onhan Jokerit seura- ja urheilujoukkueena ainutlaatuinen joukkue mikä ei koskaan jätä ketään kylmäksi.
Jokerit on aina herättänyt mielipiteitä ja keskusteluja enemmän kuin mikään muu seura tai joukkue aiheuttaenkin työpaikoilla tai ihmisissä, sekä jääkiekko- ja urheilufanien keskuudessa keskustelua puolesta, sekä vastaan ja aiheuttaen samalla parranpärinää tunteista puhumattakaan.
Niin se on aina ollut, sekä tulee aina olemaan ja se onkin ollut samalla myös Jokereita ja Jokerifaneja yhdistävä, sekä vahvistava tekijä luoden samalla Jokereiden ympärille erityisen punakeltaisen perheen millä on luja side Jokereihin.
Mitä siis voisimme nyt sitten odottaa tulevaisuudelta
Meillä Jokerifaneilla, onkin näistä syistä hyvä lupa odottaa ja ja toivoa myös tämän vaikean ajanjakson olevan historian toisinnon katalyytti, mikä parhaimmillaan nostaisi Jokerit jälleen aallonharjalle synnyttäen jälleen uuden ja upean punakeltaisen dynastian missä juhlisi iloisesti useammat sukupolvet yhdessä aina vauvasta isovanhempiin.
Maltetaan siis vielä hetki enne kuin on aika juhlia tai pahimmassa tapauksessa surra ja pidetään ylpeinä Jokereiden punakeltaiset värit näkyvillä, sekä samalla Jokerilippu korkealla heilumassa.
Uskoen yhdessä samalla parempaan punakeltaiseen huomiseen, sekä tulevaisuuteen ja seisotaan yhdessä Jokereiden tukena luoden vankka vahva alusta Jokereille mistä ponnistaa takaisin kirkkaisiin valoihin sen ajan koittaessa, sekä mihin joukkue ja organisaatio voi myös nojata vaikeina aikoina saaden siitä jälleen voimia taistella takaisin menestyksen tielle.
Ystävällisin punakeltaisin terveisin
Punakeltainen veljenne